Tiernapojat eivät ole aivan eilisen teeren ( Tetrao tetrix ) poikia teatterinkaan lavoilla ja valoissa. Jo Keski-Pohjanmaan kamarikuoron aikana 90-luvun alussa vaikuttivat ja säteilivät suurin osa nykyisistä tiernoista Kokkolan kaupunginteatterin isoissa musiikkiproduktioissa.

80-luvun lopulla olivat "Seitsemää Huivia" tekemässä jo Olli Peltoniemi ja Kari Pappinen, mutta koska siitä on niinkin kauan aikaa, emme muistele sitä sen tarkemmin. Kait se jotenkin meni. No meni, meni - hyvinpä tietenkin! Ohjauksesta vastasi Vesa-Tapio Valo ja musiikki oli Jalkasen Pekan.

Syksyllä 1992 meni Kokkolassa Liisa Uusitalon ohjauksessa musiikkinäytelmä "Kullervo". Musiikki Mika Paasivaara. Kipparina huitoi Kartsa Pappinen. Nykyinen restauroitu ja uudistettu teatterin koti Vartiolinna oli silloin aivan mullin mallin ja mm. penkit otettiin permannolta irti ja paikalle roudattiin ilmeisesti museovirastoa kuulematta muutama tonni Laajalahden hiekkaa ja siihen loihdittiin aito kalevalainen ´pihapiiri´. Katsomo olikin sitten toinen juttu - se oli nykyisen näyttämön paikalla ja kuoro ynnä tiernat laulaa loilotti yläparvelta. Siellä oli hyvä teipata sanoja seinille ja kaiteisiin. Ei niitä kukaan sivullinen sieltä koivujen takaa voinut nähdä. Pitkään meni ennen kuin ajatusmaailma selkiytyi kalevalamittaisesta frasee-rauksesta, vaikka kakkostenorimme Artsi Polso edelleenkin pyydettäessä päästelee pitkät litaniat Kullervoa tulemaan, jos sille päälle sattuu. Vieläpä ilman haittaavaa ajatuksensiirtoketjun mittaustaukoa.

Tästä kaksi vuotta eteenpäin 1994, siirtyi teatteri silloisen teatterinjohtaja Untamo Lepolan komennossa Ykspihlajan postiautovarikolle evakkoreissulle ja siellä tehtiin taas iso musiikillinen spektaakkeli "Lintujen kokous". Kari Pappinen vastasi jälleen musiikin kipparoinnista ja Mika Paasivaara musiikista. Siellä kalseissa postiautovarikon tiloissa Kamarikuoron miehet sekä Saineen Soile ja Nuorisokuoro tekivät taas taidetta mm. sotilaina ja resiinan kyytiäkin saatiin, koskapa stagelle tultiin raiteita pitkin. Yleisökin pääsi esityspaikalle rautateitse Kokkolan asemalta vanhoissa puuvaunuissa rytkytellen. 

Viimeisen Lintujen Kokouksen esityksen jälkeen ( valitettavasti ) jäi ohjaaja Untamo Lepola ikuisiksi ajoiksi tiernojen mustalle listalle, kohdistettuaan tiernoihin runsasta vieraanvaraisuutta salakavalasti terästetyllä skottilaisella sotilasjuomalla, josta oli lähes kammottavat seuraukset. Menetykset olivat loppujen lopuksi kuitenkin vain yhden piilolinssin luokkaa, joka ilmeisesti edelleenkin kulkee yksinään jossain Santahaan pururadalla, tai on sittemmin maatunut diagonaalisesti hiihtävien ladunpohjaksi. Rauha sille linssille. Anteeksi toki voimme antaa, unohtaa emme koskaan!

1996 oli vuorossa Jusa Peltoniemen kirjoittama "Peltoniemen Hintrekin Surumarssi". Mika Myllyaho ohjasi, Tuomas Airola teki musiikin ja basso-veljemme Olli ja Ossi Peltoniemi yhdessä Eki Gladin kanssa muodostivat kylänmiesten poikatertsetin. Oikeus- ynnä muilla kirjallisilla toimilla uhkailu ampui tämän surumarssin sitten ennen aikojaan alas. 

Tiernoja oli myös 90-luvun lopulla avustamassa m.m. teatteri Iltatähden produktiossa "Viulunsoittaja katolla" ja K-P:n konservatorion omassa produktiossa Purcell´in "Dido ja Aeneas". Edellä mainituissa produktioissa sai ja antoi tiernavaikutteita nimirooleissa oopperalaulaja Hannu Ilmolahti. Tämän päivän tiernoista Jarmo Vähä-Ruona, Kaj Jylhä, Tapio Jukkola, Olli Peltoniemi ja nyt Coloradossa mukana oleva Kimmo Järvelä ryydittivät noita esityksiä.

Vuonna 2000 oli tiernoilla tiukka kesä ja syksy. Heinäkuulla osallistuttiin Torontossa Finn Grand Festival´ille 6 miehen voimin, sitten elokuussa Kamarikuoron mukana Lohtajan kirkossa esitettyyn "Kalastajaoopperaan" hienossa ammatillisessa solistiseurassa. Syksyllä oli vuorossa legendaarinen J-P Rotkon kirjoittama ja Jan Noposen säveltämä sekä Kari Pappisen kipparoima ja Jarmo Ålanderin ohjaama "Myrskypääsky", jossa tiernat saivat säteillä riittävästi Rion öissä, kantajakuleina ja tietysti s.y. Melusinen ansiokkaina merimiehinä. Matkalla välimerellä totesi muun muassa Jallu, että - ei taida pojat tietääkään mikä saari tuo on ? Johon kuului reelingin vierestä takaisin - se on Esa Saari, meidän ykkösbassosta! Aina ei meinannut pokka pitää… 

Teatterikokemuksia muisteli basso Ossi Peltoniemi.